12. neljä vuotta yhdessä!

Ihan uskomatonta! Torstaina 25.9 tuli tasan neljä vuotta siistä kun Arska tuli meille! Ihan kuin kaikki olisi tapahtunut eilen, muistan vieläkin kun  lähdettiin heti lähdettiin heti ratsastustunnilta päästyäni ajamaan tallille odottelemaan ponin saapumista. Pian traileri ajoi pihaan ja kopista paljastui pieni ja karvainen poni, Arska oli silloin 21.v. Edelliset omistajat päästivät ponin irti tarhaan, Arska meni juoksi heti katsomaan naapuritallin hevosia, jotka oli ihan ihmeissään Arskasta! Kannettiin varusteet, ruuat yms. sisään ja juteltiin ja  vielä hetki Arskasta.

Kun istuin maassa katselemassa Arskaa, en voinut muutakuin itkeä, olin maailman onnellisin tyttö ja olen vieläkin!❤‎   

Kuvat koeratsastuksesta on varmaan hävinny vanhan koneen mukana, tää oli vanhin kuva minkä löysin äitin facebookista... ekoja ratsastuksia, 

ensimmäinen talvi

       "ja mitä sydämeen tulee, 

sulla on aina paikka siellä,

sitä ei vaan viedä"

Aste- Only One

Tän neljän vuoden aikana on ponille ja mulle sattunut kaikenlaista, mutta vain yhden kerran ollaan

tarvittu eläinlääkäriä katsomaan Arskan silmää, mutta silloinkin vain kysessä oli lievä silmä

tulehdus. Mä oon sitten tarvinnut lääkäriä vähän useemmin putoillessani ponin selästä milloin 

mitenkin päin!

Ollaan myös kehitytty tästä:

tähän:

maailman tärkein kameli

11. syksy ja herkut

"taas on se aika vuodesta kun illat pimenevät ja harmaat sadepilvet peittävät taivaan", uskon että moni teistä ajattelee syksystä juuri noin, pelkkää sadetta, kylmää ja märkää. Itse tykkään syksystä todella paljon, syksy on yksi lempivuodenajoistani! Luonto on ehdottomasti kauneimillaan syyskuukausina, puiden lehdet suorastaan kylpevät eri oranssin, keltaisen ja punaisen sävyissä. Saa pukeutua ihaniin neuleisiin ja muhkeisiin huiveihin ja illan tullen kääriytyä sohvalle peiton alle!

 loppusyksy kuitenkin on mielestäni aivan kamalaa, pääasiassa vain sataa ja tulee ja motivaatio kaikkeen katoaa kuin tuhka tuuleen, Tallillemenoon täytyy varautua suunnilleen märkäpuvun kanssa ja ennen ratsastamaan lähtöä täytyy poni kaivaa esiin monen loimikerroksen alta. Toivottavasti tänä vuonna ensilumi tulee ennenkuin kumisaappaat ja sadetakit ovat puhkikuluneet!

Näin syksyisin tykkään kokata erilaisia herkkuja ja miksei ihan oikeatakin ruokaa. Tänään tein tuollaisa banaanisuklaa-juttuja (niillä on varmaa joku ihan nimikin mutta...)  eli siis dipataan banaaninpätkät suklaassa ja ripotellaan päälle vaikka pähkinöitä, niinkuin minä tein ja sitten laitetaan pakasti meen jäähtymään n. tunniksi. (Näistäkin on varmaan miljoona eri versota ja näihin voi käyttää about mitä vaan). Pakko sanoa, että maku ei ollut ainakaan mun mieleen!

ah, täydellinen Billys-pizza! ❤️‎


Hyvää syksyn jatkoa kaikille!

10. Ratsastelua

otsikoin sinänsä väärin, koska toissapäivänä yritin tsempata itseäni, etten oli jäänyt vain ratsastelemaan, vaan ratsastamaan ihan oikeasti. kävelin aluksi hiekkatiellä ja sen jälkeen menin nurmikentälle veryttelemään, sain Arskan käynnissä todella nopeasti avuille ja kulkemaan oikeinpäin, tein hetken aikaa ympyröitä ja pysähdyksiä ja siirryin raviin, jatkin ravissa ympyröitä ja pysähdyksiä ja pyysin Arskaa kulkemaan vähän tiiviimmässä paketissa.

Muutaman hyvän pätkän jälkeen annoin Arskalle enemmän ohjaa ja ratsastin sitä "eteenalas-muodossa" tai ainakin sitä yritin hakea, mutta jokatapauksessa pidemmällä kaulalla. Välillä Arska painui vähän turhankin alas, mutta oli kuitenkin kokokajan hyvin avuilla ja oli kuuliainen! Kuvien laatu on toooodella huono, koska oli jo aika hämärää ja kuvia on myös vain loppuraveista, kun äiti tuli vasta sitten kameran kanssa... 

niin hieno 

Kävin lopuksi vielä kevyesti laukkailemassa pellolla ja tiellä. Harmittaa kun täälläpäin ei ole yhtäään sellaista sänkkäriä, jossa saisi ratsastaa. 

Kun ajeltiin kotiin päin, oli pelloille tullut ihan hirveän paksua sumua, että meidän oli pakko ajaa tielläkin sellaista 10km/h vauhtia, koska paikkkapaikoin ei nähnyt lähes yhtään eteensä! Yritin ottaa kuviakin, mutta oli jo melkein pimeää, niin kuvista tuli ihan kamalan huonolaatuisia...

missä menee tie?

9. pitkästä aikaa!

Mulla ei ole kauheasti näin koulun alettua ole jäänyt aikaa postailla, eikä plajoa kyllä muuhunkaan. olen ottanut tämän vuoden tavoitteeksi panostaa kouluun enemmän ja nostaa numeroita, mutta olen tehnyt saman lupauksen monena muunakin vuonna, mutta joka kerta se panostus on sitten vähän hiipunut...aina pitää yrittää!

Arskalta koitan saada vähän kesämahaa pois, vaikka ei sillä koskaan ole laidunkauden aikana tullutkaan ihan hirveästi liikakiloja, mutta saisi poika kyllä vähän solakammassa kunnossa olla! Ollaan tehty paljon eteen alas- työskentelyä kaikissa askellajeissa, ollaan myös yritetty hakea laukkaan vähän hitaampaa tempoa, sekä rentoutta, koska Arska tulee laukassa helposti kuuroksi ja rupeaa vain juoksemaan eikä polje laukkaa hyvin!

värjättiin äitin kanssa jokunen aika sitten mulle liukuvärjäys hiuksiin, mulla on ollut pari kertaa aikaisemminkin samanlainen värjäys mutta se on sitten haalistunut pois niin nopeasti, varsinkin kesäisin mun hiukset aina vaalenee todella paljon, blondi kun olen! Tykkään itse kyllä todella paljon!

Alma viime syksynä!

Syksy, yksi mun lempivuodenajoista, kuluu hyvää vauhtia, täytyy nyt vielä nauttia ennenkuin tulee taas kurakelit