52. Klinikalla

Eilen maanantaina pakattiin poni traileriin ja lähdettiin Teivoon kohti Tampereen Hevosklinikkaa. Vatsassa kiersi ja mielessä pyöri ajatus siitä, että jos tullaan takaisin tyhjän trailerin kanssa. 

Arskahan on ollut nyt kuukauden päivät takaosastaan lievästi epäpuhdas ja noin viikko sitten kaiken kruunasi oikea takajalka, joka muuttui kuumaksi ja turvonneeksi. Varattiin klinikka jo aikoja sitten, mutta vapaita aikoja oli vasta nyt.

Oltiin klinikalla hyvissä ajoin, käytiin ilmottautumassa ja sitten vietiin Arska hetkeksi huilaamaan karsinaan. Arskan mielestä klinikan lattialla olevat kumimatot oli hirveän pelottavia ja niiden päällä kävellessä piti nostella jalkoja korkealle. Se oli tosi jännittynyt.

Sitten tuli eläinlääkäri ja ohjasi meidät tutkimushuoneeseen. Eläinlääkäri kyseli tarkasti kaikesta, mm. ponin käyttötarkoituksesta ja siitä miten kauan vaiva on ollut. Hän paineli ja tutki jalkaa. Seuravaksi mentiin ulos juoksuttamaan ponia ja eläinlääkäri katsoi liikettä sivuilta, edestä ja takaa. ''Tuo ravissa otj keskilinjaan, lievästi ep''. Mentiin takaisin sisälle ja katsottiin ultralla ponin jalkaa, ell tutki jalkaa eri kohdista ja sanoi mikä kohta milloinkin ruudusta näkyy. Kun oltiin saatu tarvittavat tutkimukset tehtyä, tuli tuomio. ''Hankositeen runko-osan alaosassa lateraalinen reuna hieman paksuuntunut ja säikeiden välissä hieman nesteisyyttä, löydös pieni''. Jes! hymy nousi korviin, mitä ei ollut varsinaisesti rikki. Jos kaikki menee niinkuin pitäisi jalan pitäisi olla ennallaan 6 viikon saikun jälkeen. Arskaa hoitanut eläinlääkäri ja muutama muukin eläinlääkri kehuivat kuinka hienossa kunnossa Arska on!

51. Juhlintaa

Pari viikkoa sitten Arska alkoi kummalisesti ontua, tai ei sitä varmaan ihan ontumiseksi voi kutsua, liikkui lievästi epäpuhtaasti. Olen ehkä vähän hysteerinen kaiken kanssa mikä liittyy Arskan terveyteen, joten musta tuntui vähintääkin siltä, että Arskalta puuttuu yksi jalka. Aluksi paikanettiin epäpuhtauden syy vasempaan takapolveen, jossa tuntui olevan hiukan enemmän nestettä kuin toisessa. Arska hierottiin muutama päivä könkkäämisen alkamisesta, että jos syy löytyisikin jumissa olevasta lihaksesta. Hieronnassa todettiin, että Arskalla on pienen pieni revähdys takareidessä. Nyt ollaan pääasiassa vain kävelty ja ravailtu. Arska on kuitenkin kokoajan menossa parempaan suuntaan!

Tänään Arska täytti 27 vuotta. Ei sitä oikein osaa ajatella, että se on jo niin vanha. Se on aina virkeä ja hyväntuulinen, eikä sillä oikeastaan  ole vielä lihaksetkaan alkaneet tippumaan. Kyllähän siitä varsinkin ratsasteassa välillä huomaa, että ikää on. Alkuverryttelyt venyvät yhä pidemmiksi ja liikket eivät ole enään lennokkaita. Mielen perukoissa painaa ajatus siitä, että milloin on aika lähteä taivaslaitumille. Minua oikeastaan pelottaa ajatella sitä, että milloin tulee se päivä kun on aika päästää irti. Huomenna, ensikuussa, kolmen vuoden päästää, kuka tietää? Toivottavasti ainakin kolmekymppiset päästään viettämään! Haluan tehdä asioita hevosen ehdoilla, haluan tehdä Arskan kanssa mahdollisimman paljon asioita mistä se tykkää, ilman paineita, tavoitteena ainostaan hauskanpito ja yhdessäolo.

Tänään päättyi myös koulu ja ensi syksynä lähdetään kohti 9. luokkaa. Juhlistettiin koulujen loppumista rannalla kaveriporukan kanssa. Paljon ruokaa, juomaa, hyvää musiikkiä ja ystävät ympärillä. Voiko kesäloma enää paremmin alkaa?