42. Pitkä matka ollaan kuljettu

Eilen 25.9 tuli viisi vuotta siitä kun maailman hienoin poni astui ulos trailerista, viisi vuotta siitä maailman hienoin poni teki minusta maailman onnellisimman.

Pitkä matka ollaan kuljettu siitä mistä aloittettiin ja siihen on sisältynyt verta, hikeä ja kyyneliä, mutta myös yhtälailla iloa, surua ja naurua, enkä hetkeäkään silti vaihtaisi pois. 

Arskahan oli tosiaan yhteisomistuksessa vuoden 2015 alkuun asti, mutta monien mutkien ja vaikeuksia kautta saatiin lunastettua se kokonaan omaksi ja vietyä toiselle tallille, koska toisista omistajista alkoi vuosien mittaan paljastua sellaisia puolia, että heidän on parempi olla ihan kokonaan ilman eläimiä...Mutta onneksi Arska on nyt turvallisessa tallissa, jossa on maailman paras talliporukka ja aivan mahtavia hevosia!

On ihan huikeeta minkälainen suhde mun ja Arskan välille on syntynyt. Luotetaan toisiimme ihan 200 prosenttisesti. Yhdessä me pysytään ihan mihin vain kun vaan uskotaan siihen!

Voi kun olisikin niin, että Arska voisi vain olla ikuisesti minun kanssa täällä, mutta se alkaa olla jo pitkällä elämänsä ehtoopuolella. Se on vain hyväksyttävä, että kaikki kaunis loppuu aikanaan. uskettä Yksikään hevonen tässä maailmassa ei voi korvata Arskaa ja sen kanssa koettuja hetkiä, ei yksikään. Mikään ei korvaa elämäni hevosta.

Toivottavasti Arska on täällä vielä ainakin muutaman vuoden ja sitten kun hyvästien aika on, Toiveeni, että Arska saa lähteä täältä onnellisena ja rauhallisena taivaslaitumille, se olisi viimeinen kiitos Arskalle.

Me eletään hetkessä ja tehdään juurikin niitä asioita mistä Arska tykkään ja minä tykkään, 

loppuun asti.

2010, ensimmäisiä ratsastuskertoja Arskalla

2011

2011

2011

2012 vuodesta en valitettavasti löytänyt yhtäkään kuvaa...

2013

2013, Arska tekemässä, sitä mitä rakastaa, eli hyppämässä.

2013

Jouluaattona 2013

2014 ja karvanlähtö...


2014

2014

Vuoden 2014 viimeisiä päiviä

2015, päivä jona Arska oli ihan superhyvä ratsastaa, mutta vähän energinen...


2015, ensimmäisiä ratsastuskertoja uudella tallilla



2015


2015

41. Liian viisas poni

Mua alkaa jopa vähän pelottaa toi ponin viisaus, koska se tuntuu tietävän koska sillä pitäsi olla vapaapäivä. Kun muutettiin vuodenvaihteessa tänne uudelle tallille, aloin pitämään Arskalla vapaapäivän torstaina ja sunnuntaina ja siitä asti oon pitänyt aika tiukasti kiinni siitä, että se saa pitää ne kaksi vapaata viikossa. Viimeviikolla meille kuitenkin osui kouluvalmennus torstaille ja pidin sillä vapaapäivän keskiviikkona. Silti valmennuksessa se käyttäytyi sen verran oudosti ja oli niin haluton liikkumaan, (mikä on todella epätodennäköistä Arskalle) päätettiin mitätä Arskan lämpö, mutta se oli kuitenkin ihan normaali. Ja sitten taas sunnuntaina sitä sai kirjaimellisesti vetää perässään pellolle kuvattavaksi, vaikka edellisen'ä päivä se yritti tiputtaa mut selästään, kun oltiin ratsastamassa kisoista kotiin. En tiedä kuvittelenko vaan, vai onko se ihan totta, että Arska vaan on niin viisas!

Arska ei siis voinut silloin sunnuntaina vähempää kiinnostaa mitkään kuvaukset, kun herralla olisi pitänyt olla vapaapäivä, joten kauhean innokkaan näköisiä kuvia siitä ei tälläkertaa saanut ;)

40. Vuosi sitten

Päivällä oli satanut, joten pikkuhiljaa hämärtyvä pelto oli kostea. Kello oli jo lähempänä yhdeksää kun istuin hevosen selkään. Halusin ratsastaa Arskan rennosti, koska se oli ollut koko viikon vähän jumissa lavoista ja selästä. Odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla Arskan liikkumisen suhteen, mutta aina sitä yhtä mielellään menee vaariponin selkään yhä uudestaan ja uudestaan.

Yllätykseni Arska oli heti alusta asti rento ja rauhallinen, se ei ollut pitkään aikaan ollut yhtä hyvä ratsastaa kuin se oli nyt. Tuntui että olisin jonkun vähän hienommankin hevosen selässä.

Laukkaamaan mentiin sänkkärin reunalle, vaikka sillä pelolla ratsastus oli kielletty, mutta kerrankos sitä eletään. Laukka suorastaan räjähti liikkeelle ja hiljentely täytyi aloittaa puolessa välissä laukkasuoraa, että saisin Arskan pysähtymään edes joskus. peltojen notkelmiin oli kerääntynyt paksua sumua, joka näytti vaaleanpunaiselta laskevan auringon valossa.

11.9.2014

39.Kallein aarteeni

 Kuinka jostakin voi tulla niin tärkeä?

Niin tärkeä, että pelkkä menettämisen ajatteleminen pelottaa?

Niin rakas, että itku tulee pelkästä katsomisesta. 

Niin rakas on Arska, minun oma Arska.

Tiedän, että jonain päivänä on aika sanoa "Hyvästi".

Se tulee olemaan elämäni hirvein päivä,

 se voi tulla eteen huomenna tai viiden vuoden päästä

Vielä ei ole aika lähteä pois, ei ole aika päästää irti.

 Kunpa voisit olla ikuisesti täällä,

minun luonani.

Älä ikinä lähde pois

Arska ♥

29.7.2014