56. vanhan hevosen vaivat

Pitkään aikaan en oo tänne mitään kirjoitellutkaan. Mulle kuuluu ihan hyvää ja arki rullaa eteenpäin omalla painollaan. Koulu aiheuttaa stressiä miljoonien projektien ja viikkoja sitten ohi menneiden palautuspäivien takia. Opon kanssa keskustelun jälkeen tiedän ainakin suurinpiirtein minne haen sitten peruskoulun jälkeen.

Arskalla kuuluu myös hyvää. Muutama viikko sitten Arska alkoi arkoa oikeaa etustaan ja sitä hoidettiin kuntoon levolla ja kylmäyksellä. Pikkuhiljaa arkominen loppui ja hiljakseen palailtiin normiliikutukseen.

 Kun sisäruokintakausi alkoi todettiin, että Arskan on vaikea syödä heinää tasaikseksi kuluneilla hampaillaan. Heinän pehmeät osat menevät kyllä, mutta kortisempia osia se pyörittelee aikansa suussa ja lopulta sylkäisee ne pois. Väkirehut se saa mössönä ja iltaruuan sekaan greenlineä korvaamaan heinää. Eilen hain tallinomistajalta purkin Yea-Sacc nimistä hiivavalmistetta, joka auttaa tasaamaan mahan pH-arvoa ja sulattamaan ruokaa. Hampaiden kulumista ei vanhan hevosen kohdalla  voi estää ja sen kanssa täytyy vaan oppia elämään. On hevosia, jotka pärjäävät aivan mahtavasti kokonaan ilman heinää. Täytyy vaan olla tarkka sen kanssa, että Arska ei ala laihtumaan liikaa.

55. Uusi tuttavuus

Eilen kävin ratsastamassa meidän tutun hevosella. Kesällä kävin jo kerran tätä herraa kokeilemassa, ja silloin ratsastus sujuikin paljon paremmin. Kyseinen hevonen on tosi herkkä ja se on ihan 17 vuotiaaksi ihan tynnyrissä elänyt ja kaikki on jännittävää. Lisäksi hevosella on paha vetopaniikki.
Kun lopulta selvittiin kentälle ja pääsin selkään asti, hevonen järkyttyi syvästi kentän vieressä olevista golfaajista ja niitä siinä aikansa tuijoteltiin.

Alkuun koitin vain saada hevosen jonkinlaiselle tuntumalle, koska se ei olisi millään halunnut hyväksyä edes kevyttä tuntumaa suuhun ja protestoi nostamalla pään kohti taivasta. Ratsastin kokoajan sen takia melko löysällä ohjalla ja pikkuhiljaa hevonen alkoi siitä rentoutua. Hevonen oli aika lihakseton, mikä näkyi varsinkin laukassa, joka jäi helposti nelitahtiseksi, jos sitä ei tarpeeksi pyörittänyt.

54. kesämuistoja

Tää lopuillaan oleva kesä meni taas ihan liian nopeasti, niinkuin aina. Ihan hetki sitten oltiin kaveriporukalla rannalla juhlistamassa kesäloman alkua ja nyt aloitellaan toista kouluviikkoa ja mä oon jo ihan valmina lyömään hanskat tiskiin. 

Kesän aikana Arska joutui reilun 6 viikon saikulle jalkavaivan takia, joten ihan kaikkea  ei ehditty tekemään mitä olisin halunnut ponin kanssa tehdä. Sain kuitenkin ratsastaa muutaman kerran muilla hevosilla ja pääsin jopa kisaamaan muutaman kerran! 

tässä jonkinlainen tiivistelmä mun kesästä

kesäloman eka päivä <3

Samaisena päivänä maailman paras Arska vietti 27v synttäreitään <3

Muutaman kerran me levittäydyttiin porukalla rannalle, syötiin ja naurettiin ihan luvattoman paljon!!

Vaariponin kanssa käytiin kävelylenkeillä ja puuhasteltiin yhdessä kaikkea kivaa :)

Ja taisi Arska voittaa yhden match shownkin <3

Sitten alkoi se järjetön rippijuhlakutsujen tulva...

ja sitten oli myös mun omat rippijuhlat

Jos ei muut, niin Arska ainakin osasi ottaa rennosti!

                                       

Kun muut oli weekendeillä, niin me oltiin särkänniemessä ;))

Olin seuranmestaruuksissa tallinomistajan Alli-tammalla. Sijoituttiin jaetulle 5. sijalle prosentein 68.333.

Parhautta <3

53. NIIIN onnellinen!

Eilen Arskan kanssa oltiin Match Showssa Pohtiolammella. Lähdin mukaan sillä fiiliksellä, että ei me ainakaan voittamaan tultu, kun Arska on ollut kevyellä yli puolitoista kuukautta, joten se ei voi olla missään parhaimassa lihaskunnossa. Oltiin mukana myös viime vuonna, joten kuviot olivat meille tuttuja, eikä sitä tarvinnut stressata. Meidän tallilta osallistui myös Hennan Sunny-poni.

Mentiin paikanpäälle kävellen ja oltiin siellä hyvissä ajoin. Olin ensimmäinen kehässä peruutusten takia ja meidän parina oli ehkä maailman suloisin minishettis. Arska sai sinivalkoisen ruusukkeen ja näin päästiin mukaan ykköskehään, joka olisi parikehien ja kakkoskehän jälkeen. Meillä oli siinä reilu tunti odotteluaikaa ja sinä aikana mm. poseerattiin ammattikuvaajalle.

Sitten oli jännittävän ykköskehän vuoro, jossa palkittiin mm. parhain esittäjä, yleisön suosikki, sekä kolme BIS palkinnon saajaa. Meitä oli yhteensä seitsemän ykköskehässä ja järjestäydyimme riviin tuomarin eteen. Muut palkinnot jaettiin ja sitten oli kolmen BIS-palkinnon jakamisen vuoro. Ihan uskomatonta! tuomari kiikutti meille Best In Show I - pokaalin, ison sinivalkoisen ruusukkeen ja palkintokassin! Itkuhan siinä silmään tuli, kun kättelin ja kiittelin tuomaria. Oon niin ylpee Arskasta! Mulla on maailman hienon poni!

52. Klinikalla

Eilen maanantaina pakattiin poni traileriin ja lähdettiin Teivoon kohti Tampereen Hevosklinikkaa. Vatsassa kiersi ja mielessä pyöri ajatus siitä, että jos tullaan takaisin tyhjän trailerin kanssa. 

Arskahan on ollut nyt kuukauden päivät takaosastaan lievästi epäpuhdas ja noin viikko sitten kaiken kruunasi oikea takajalka, joka muuttui kuumaksi ja turvonneeksi. Varattiin klinikka jo aikoja sitten, mutta vapaita aikoja oli vasta nyt.

Oltiin klinikalla hyvissä ajoin, käytiin ilmottautumassa ja sitten vietiin Arska hetkeksi huilaamaan karsinaan. Arskan mielestä klinikan lattialla olevat kumimatot oli hirveän pelottavia ja niiden päällä kävellessä piti nostella jalkoja korkealle. Se oli tosi jännittynyt.

Sitten tuli eläinlääkäri ja ohjasi meidät tutkimushuoneeseen. Eläinlääkäri kyseli tarkasti kaikesta, mm. ponin käyttötarkoituksesta ja siitä miten kauan vaiva on ollut. Hän paineli ja tutki jalkaa. Seuravaksi mentiin ulos juoksuttamaan ponia ja eläinlääkäri katsoi liikettä sivuilta, edestä ja takaa. ''Tuo ravissa otj keskilinjaan, lievästi ep''. Mentiin takaisin sisälle ja katsottiin ultralla ponin jalkaa, ell tutki jalkaa eri kohdista ja sanoi mikä kohta milloinkin ruudusta näkyy. Kun oltiin saatu tarvittavat tutkimukset tehtyä, tuli tuomio. ''Hankositeen runko-osan alaosassa lateraalinen reuna hieman paksuuntunut ja säikeiden välissä hieman nesteisyyttä, löydös pieni''. Jes! hymy nousi korviin, mitä ei ollut varsinaisesti rikki. Jos kaikki menee niinkuin pitäisi jalan pitäisi olla ennallaan 6 viikon saikun jälkeen. Arskaa hoitanut eläinlääkäri ja muutama muukin eläinlääkri kehuivat kuinka hienossa kunnossa Arska on!

51. Juhlintaa

Pari viikkoa sitten Arska alkoi kummalisesti ontua, tai ei sitä varmaan ihan ontumiseksi voi kutsua, liikkui lievästi epäpuhtaasti. Olen ehkä vähän hysteerinen kaiken kanssa mikä liittyy Arskan terveyteen, joten musta tuntui vähintääkin siltä, että Arskalta puuttuu yksi jalka. Aluksi paikanettiin epäpuhtauden syy vasempaan takapolveen, jossa tuntui olevan hiukan enemmän nestettä kuin toisessa. Arska hierottiin muutama päivä könkkäämisen alkamisesta, että jos syy löytyisikin jumissa olevasta lihaksesta. Hieronnassa todettiin, että Arskalla on pienen pieni revähdys takareidessä. Nyt ollaan pääasiassa vain kävelty ja ravailtu. Arska on kuitenkin kokoajan menossa parempaan suuntaan!

Tänään Arska täytti 27 vuotta. Ei sitä oikein osaa ajatella, että se on jo niin vanha. Se on aina virkeä ja hyväntuulinen, eikä sillä oikeastaan  ole vielä lihaksetkaan alkaneet tippumaan. Kyllähän siitä varsinkin ratsasteassa välillä huomaa, että ikää on. Alkuverryttelyt venyvät yhä pidemmiksi ja liikket eivät ole enään lennokkaita. Mielen perukoissa painaa ajatus siitä, että milloin on aika lähteä taivaslaitumille. Minua oikeastaan pelottaa ajatella sitä, että milloin tulee se päivä kun on aika päästää irti. Huomenna, ensikuussa, kolmen vuoden päästää, kuka tietää? Toivottavasti ainakin kolmekymppiset päästään viettämään! Haluan tehdä asioita hevosen ehdoilla, haluan tehdä Arskan kanssa mahdollisimman paljon asioita mistä se tykkää, ilman paineita, tavoitteena ainostaan hauskanpito ja yhdessäolo.

Tänään päättyi myös koulu ja ensi syksynä lähdetään kohti 9. luokkaa. Juhlistettiin koulujen loppumista rannalla kaveriporukan kanssa. Paljon ruokaa, juomaa, hyvää musiikkiä ja ystävät ympärillä. Voiko kesäloma enää paremmin alkaa? 

50. Saavutetut unelmat unohtuvat

Aina ei muista tai osaa arvostaa sitä mitä on niin paljon kuin pitäisi. Ainakin omalla kohdallani huomaan näin tapahtuvan liiankin usein. Muutama vuosi sitten saavuttamattomalta unelmalta tuntunut asia on nykyään arkipäivää tai hetki sitten suurimpana unelmana ollut asia on nyt laimentunut vain mitättömäksi toiveeksi.

Kun olin ihan pieni, unelma-ammattini oli olla jääkiekkoilija. Pian totesin, että ehkä se jääkiekko ei olisikaan mun juttu ja halusin tulla koirantaluttajaksi, mutta koirantaluttajan-ammattia kun ei vaan taida olla olemassakaan. Myöhemmin sitten halusin piirtää työkseni ja tehdä kaikkea muuta kummallista. Pienenä minun ja varmaan monen muunkin haaveena oli osata lentää. Minulta toistaiseksi lentäminen ei ole onnistunut, vaikka sitä pienenä ahkerasti harjoittelinkin hyppimällä tuolilta inkkaripäähineestä repimäni sulat käsissä.

Nyt kun ajattelen, niin itseasiassa olen saavuttanut valtaosan unelmistani, myös monia niistä mitä en olisi ikinä voinut uskoa saavuttavani. Esimerkiksi pienenä halusin meille koiran ja nyt meillä on ollut jo monta vuotta kaksi ihanaa koiraa. Ratsastusharastuksen myötä tietenkin halusin oman hevosen, niinkuin jokainen pieni heppatyttö ja nyt minulla on maailman paras Arska! 

Tällähetkellä minulla olisi toiveissa saada hankittua, sitten Arskan jälkeen tai Arskan jopa rinnalle  uusi hevonen, jonka kanssa pääsisin sitten vähän kehittymään pidemmälle ja kisaamaan kunnolla. Lisäksi haluaisin saada kouluni hoidettua kunnolla ja ehkä muutenkin onnistua edes jollakin taholla elämässä. Toivottavasti saan sitten joskus huomata saavuttaneeni nämäkin unelmat. 

Tein blogiin uuden kesäisemmän  bannerin, koska vanha olikin jo virunut paikallaan melkein vuoden päivät. 

49. Kuulumisia

Blogin päivittäminen on taas jäänyt vähän taka-alalle, koska arkena mulla ei yksinkertasesti ole aikaa ja hetki sitten hiihtolomalla, kun sitä olisi ollut niin en saa jostain syystä auki koneelle laitettuja kuvia. Enkä kuitenkaan ihan kuvattomia postauksia halua julkaista. Tämän postauksen kuvat ovat pääasiassa känykällä otettuja, mutta mukana on myös muutama järkkärillä otettu kuva, joiden avaaminen tarvitsi varmaan 100 erilaista kopiota ja tallenusta!

Hiihtolomalla kävin yksi päivä Arskan pellolla päästelemässä höyryjä. Sekä minä, että Arska nautittiin aurinkoisella hangella kiitämisestä! Välillä tosin Arskalla meinasi mopo karata käsistä vauhdin suhteen, mutta suhteellisen hyvin se pysyi hallinnassa.

Helmikuun lopulla oltiin Tavelassa koulukisoissa, jossa mentiin harrasteluokan kouluohjelma HeC 2016. Reilulla 61% jäätiin luokan viimeisiksi, mutta olin silti supertyytyväinen Arskaan, joka malttoi olla kokoajan rento ja hötkyilemättä turhaan!

70cm

Arska hetki sitten ylittämänsä metrisen esteen vierellä

Tänään hyppäsin Arskalla pitkästä aikaa. Alusta asti ponnistuspaikat löytyi pääasiassa hyvin, muutaman kerran pienemmille esteille tuli kummallisia hyppyjä. Kun estekorkeus nousi Arska vain parani kokoajan ja se todellakin syttyy vasta isommilla esteillä! Lopulta ylitettiin 100cm pysty kevyesti muutaman kerran. Täytyy tunnustaa, että se oli isoin koskaan hyppäämäni este. Ihan super-Arska!!


Tehtiin myös vähän aikaa sitten muutaman tallikaverini kanssa heppainstagram! Meidät löytää sieltä nimellä @teambays

48. Vuosi 2015

mennyt vuosi on ollut tosi monipuolinen, on tapahtunut asioita joita en olisi ikinä uskonut tapahtuvan edes mun suurimmissa unelmissa! Mun maailma on heitellyt ääripäistä toiseen, vuosi on pitänyt sisällään hysteeristä itkua, huutonaurua, iloa ja surua. Nämä menneet 365 päivää on opettanut mulle ihan hirveesti, oon tutustunut upeisiin ihmisiin ja oon kieltämättä kasvanut myös ihmisenä!

Arskan elämässä varmaan suurin muutos oli tallin vaihto, jonka myötä mun harteilta putosi aikamoinen taakka...Laskeskelin tässä yks päivä, että oon tänä vuonna ollut yhden ainoan päivän näkemättä Arskaa!

tammikuu

helmikuu

maaliskuu

huhtikuu

toukokuu

kesäkuu

heinäkuu

elokuu

 syyskuu

lokakuu

marraskuu

joulukuu