51. Juhlintaa

Pari viikkoa sitten Arska alkoi kummalisesti ontua, tai ei sitä varmaan ihan ontumiseksi voi kutsua, liikkui lievästi epäpuhtaasti. Olen ehkä vähän hysteerinen kaiken kanssa mikä liittyy Arskan terveyteen, joten musta tuntui vähintääkin siltä, että Arskalta puuttuu yksi jalka. Aluksi paikanettiin epäpuhtauden syy vasempaan takapolveen, jossa tuntui olevan hiukan enemmän nestettä kuin toisessa. Arska hierottiin muutama päivä könkkäämisen alkamisesta, että jos syy löytyisikin jumissa olevasta lihaksesta. Hieronnassa todettiin, että Arskalla on pienen pieni revähdys takareidessä. Nyt ollaan pääasiassa vain kävelty ja ravailtu. Arska on kuitenkin kokoajan menossa parempaan suuntaan!

Tänään Arska täytti 27 vuotta. Ei sitä oikein osaa ajatella, että se on jo niin vanha. Se on aina virkeä ja hyväntuulinen, eikä sillä oikeastaan  ole vielä lihaksetkaan alkaneet tippumaan. Kyllähän siitä varsinkin ratsasteassa välillä huomaa, että ikää on. Alkuverryttelyt venyvät yhä pidemmiksi ja liikket eivät ole enään lennokkaita. Mielen perukoissa painaa ajatus siitä, että milloin on aika lähteä taivaslaitumille. Minua oikeastaan pelottaa ajatella sitä, että milloin tulee se päivä kun on aika päästää irti. Huomenna, ensikuussa, kolmen vuoden päästää, kuka tietää? Toivottavasti ainakin kolmekymppiset päästään viettämään! Haluan tehdä asioita hevosen ehdoilla, haluan tehdä Arskan kanssa mahdollisimman paljon asioita mistä se tykkää, ilman paineita, tavoitteena ainostaan hauskanpito ja yhdessäolo.

Tänään päättyi myös koulu ja ensi syksynä lähdetään kohti 9. luokkaa. Juhlistettiin koulujen loppumista rannalla kaveriporukan kanssa. Paljon ruokaa, juomaa, hyvää musiikkiä ja ystävät ympärillä. Voiko kesäloma enää paremmin alkaa?