35. Endless space.

Tykkään ihan hirveesti sellaisesta ns. avaruuskuosista, en osaa oikein selittää, mutta varmaan ymmärrätte viimeistään tosta videosta. Mulla on jo itsetehdyt kännykän kuoret, jossa on tuota samaista kuviota ja lisäksi tein kaverilleni syntymäpäiväkortin samalla tavalla. Koska avaruusjuttuja ei voi olla koskaan liikaa tein myös avaruustaulun! Käytin siihen mun viimeiset akryylimaalit, joten täytyy ostaa varmaan uusia, että näitä voi tehdä sitten enemmänkin. En yhtään ihmettele jos kohta mun huoneeseen ilmestyy joku avaruustehosteseinä, miettikää kuinka hieno se olis!

LINKKI VIDEOON

Jos haluat tehdä itsekkin tuollaisen taulun niin tarvitset: Canvastaulu-pohjan, akryylimaaleja (tummemman ja vaalemmansinisen, valkoisen, vaaleanpunaisen, violetin ja mustan), sitten jonkun millä töpöttelet tota maalia, esim meikkisienet käy hyvin, hammasharjan ja ohuen siveltimen tähtien tekoon. Itse lisäsin vielä lopuksi tollasia sinisiä hituja, mitkä tuo vähän sellasta kimallusta. Maalin kannattaa antaa vähän kuivua ennen seuraavaa väriä, tai muuten se pohjaväri voi lähteä pois!

34. Mitkä koirat?

Blogissa olen pari kertaa maininnut meidän koirista, mutta en ole koskaan niistä sen tarkemmin kertonut. Uskon, että ainakin joku teistä siellä on koiraihminen, niin ajattelin nyt pyhittää koko postauksen vain näille kahdelle karvanaamalle!

SALLI

s.  13.11.2008

kääpiösnautseri

musta-hopea

Salli on aika eloisa tapaus ja siltä ei energia lopu varmaan ikinä.  Sallia ei tarvitse koskaan sillain käskemällä käskeä, vaan se ymmärtää ihan puhettakin. Se tykkää kaikista rajuista jutuista, esim. kivien ja jääkökköjen kanssa leikkiminen on sen mielestä ihan parasta, mutta hätätapauksessa käy vaikka hevosen pallo! Salli useimmiten tottelee kuiskaustakin ja sitä voi pitää irti ihan missä vaan, mutta välillä sillä on kyllä sitten niin kova tahto, ettei sitä pysäytä mikään.  Esimerkiksi lenkillä se saattaa yhtäkkiä vetää jarrut pohjaan ja kiskoa taaksepäin vain sen takia että se haluaa mennä haistamaan jotain jo taakse jäänyttä kohtaa. Salli on tosi valikoiva vieraita ihmisiä kohtaan ja voi vaikka napata sormesta kiinni, jos se katsoo sen tarpeelliseksi. Salli on varmaan aikalailla täydellinen koira, mutta jos siitä pitäisi yksi huono asia keksiä, niin Sallilla on todella herkkä maha ja sen takia se syö pelkästään raakaruokaa.

ALMA

s. 9.12.2010

kääpiösnautseri

musta-hopea

Alma on lähes kaikessa Sallin vastakohta, vaikka onkin sen puolisisko. Alma kaikkia pelkää vähän kaikkea, niinkuin esimerkiksi kovia ääniä ja vieraita koiria. Uutenavuotena sille täytyy antaa rauhoittavia ilotulitteiden takia ja jos lenkillä vastaan tulee joku vieras koira, se haluaisi tulla vain syliin. Alman mielestä parasta on ruoka ja kaikki pehmeä, jos Alma olisi ihminen se varmaan makaisi selällään jossain röyhelöissä ja söisi. Alma ei lähes koskaan leiki, paitsi silloin jos leluna on joku pehmeä, mistä ei kuulu ääntä ja silloinkin jonkun täytyy olla leikittämässä sitä. Jos Alma saisi päättä se menisi ulos vain auringonpaisteella, mutta sillonkaan ei varmaan saisi olla liian lämmin tai tuulla. Almalla tulee heti kauhea hätä jos äiti lähtee pois sen näkyvistä, esim. jos äiti lähtee töihin, niin Alma odottaa sitä eteisessä koko sen ajan. 

33. Uusia juttuja

 Tosiaan pari vuotta sitten ostettiin Arskalle uutena Teknan estesatula ja se olikin hyvä ostos, mutta nyt varsinkin viimeisen puolen vuoden aikana satulasta on tullut enemmän tai vähemmän epäsopiva Arskalla, se on ainakin selvää, että se on liian kapea ja kaareva sen selkään, lisäksi se valuu eteenpäin. Parin päivän etsiskelyn ja asian miettimisen jälkeen tulin siihen tulokseen, että nyt hankitaan uusi satula, nimenomaan koulusatula! Estesatulalle meillä ei ole enää tarvetta, sillä ei enää hypätä, muutakuin joskus mielenvirkistykseksi ja yleissatuloista en ole koskaan oikein tykännyt. No, hyvä satulaehdokas löytyi ja niinpä lähdettiin sitten maanantaiaamuna ajelemaan kohti Ylöjärven Hööksiä ostamaan satulaa. Kun päästiin kotiin, lähdin suoraan tallille satula kainalossa ja kädet ristissä toivoin, että satula sopii. Törkkäsin satulan ponin selkään ja eikä se näyttänyt oikein istuvan, sitten kun laitoin vyön kiinni, niin satula asettui oikein nätisti selkään. menin vielä istumaan kyytiin ja tunnustelin satulaa selästä ja sain onnekseni todeta, että tässä se on, sopiva satula! Satula pääsi testiin heti samaisena iltana koulutunnille. Se luisti vähän eteenpäin, mutta nyt se pysyy paikallaan geelialustan ja tukevan huovan kanssa oikein hyvin. Kyseinen ostos on Claridge Housen-koulusatula, ja voin kyllä sitä suositella ainakin hintansa puolesta, niin myös ihan superpehmeän ja mukavan istuimensa puolesta, plussaa on myös tietenkin säädettävä leveys!

Ylläolevista kuvista tarkimmat saattoivatkin jo huomata, että Arska on klipattu. Meidän tuttu kävi ajelemassa Arskan sen takia koska, sillä on jo ikää sen verran, ettei sen karva enää vaihdu sitä tahtia mitä tarvitsisi. Sille tehtiin tosiaan ihan kokoklippaus, paitsi, että päästä klipattiin vain posket. Poni käyttäytyi oikein mallikaasti, paitsi jalkoja ja poskia klipatessa. heti kun klipperi meni polvesta alaspäin, niin alkoi hirveä potkiminen ja heiluminen, niin että pari kertaa klipperi ja sen käyttäjä makailivat käytävän lattialla...Poskien klippaamien onnistui siten, että minä yritin pitää päätä paikallaan ja äiti oli Arskan takana toisen naisen kanssa, pitämässä kiinni, ihan loppuun asti ei saatu vedettyä toista poskea, koska Arskan touhu alkoi mennä jo sen verran rajuksi, että päätettiin lopettaa :D

Arskasta tuli ihan pilkullinen!

32. Lempikuvia vuosien varrelta

Katsellesani vanhoja ja vähän uudempiakin kuvia, sain idean tehdä postauksen lempikuvista, vähän vanhemmista aina tähän päivään. Valitettavasti kaikki vanhimmat kuvat ovat kadonneet jonnekkin internetin ihmeeliseen maailmaan, vanhan koneen mentyä rikki. Kaikki kuvat eivät ole ehkä huippulaatuisia tai muutenkaan ihan onnistuneita, mutta niihin liittyy silti paljon muistoja, oli ne sitten hyviä tai huonoja.

2012

Yksi ikimuistoinen hetki oli se kun meidän vanhempi koira Salli, sai kaksi pentua, tytön ja pojan.

2013

Nähtiin metso ihan tien vieressä, se yritti aika raivokkaasti ajaa meidän autoa pois...

Varmaan ekoja kertoja kun ratsastin Arskalla ilman varusteita

Käytiin kesällä hyppimäämässä Pohtiolammella, tää olis ihan superkiva kuva jos olis osunut vähän alemmas!

Mun mielestä aika hyvällä hetkelä otettu kuva meidän toisesta koirasta, Almasta.

Jouluaattona 2013 näytti tältä...

2014

Tämä on varmaan lempikuvani Arskasta <3

Samoin tykkään tästäkin tosi paljon!

Tässä kuvassa on mun mielestä ihana tunnelma, viilenevä kesäilta, vähän sumua ilmassa ja tietenkin maailman paras Arska

Jumppahumppaa viime vuodelta, hieno poni!

Tää kuva otettiin silloin kun satoi ekan kerran lunta, tykkään tän värimaailmasta

2015

tänä ratsastuskertana Arska oli ihan super kiva ratsastaa, joskin vähän villi

Arska oppi laukkaamaan vierellä

Arska täytti 26 vuotta

Pitkospuut Siikanevan suolla

Salli <3

31. Kaikki kunnossa?

Koska reaaliaikaisten postausten kirjoittaminen on yliarvostettua, niin kerrotaan nyt näin alkuu reilun viikon takaisia tapahumia. Eli pestiin Arska silloin kun oli vielä lämmin, koska se on viimeksi pesty kunnolla...kröhöm ehkä pari vuotta sitten, koska edellisessä tallipaikassa ei ollut pesumahdollisuutta ja viimeksikin lähdimme ponin kanssa toiselle tallille pesulle. Mutta kuitenkin pesin ensin koko ponin päätä lukuunottamatta, mutta auta armias kun oli pään pesun aika, ette uskokaan mikä raivo tosta ponista lähti kun vanhan Herran pää meinattiin kastella. Erittäin vihaisista ja tympäätyneistä ilmeistä huolimatta poni ei selvennyt ilman kasteltua päätä. Otin suurimmat vedet pois hikiviilalla ja lähdettiin vielä vähän kuivattelemaan peltotielle. Lämpöisessä kesätuulessa poni kuivui hetkessä (jäätävästä villastaan huolimatta) ja harjasta ja hänästä tuli ihanan ilmavat. Otettiin pari kuvaa ja sitten Arska pääsi laitumelle, eikä muuten mennyt piehtaroimaan!

Arska on nyt vihdoin kunnossa sen lähes kolmen viikon loman jälkeen ja voitte vain kuvitella kuinka paljon vaarilla on energiaa, Se kerää jo tarpeeksi virtaa parista vapaapäivästä, niin miettikää sitten n. kolmen viikon kävelytysliikuntaa. Mutta ainakin se on kunnossa ja täysin oma itsensä, kun se kiikutti mua keskiviikkona kiitolaukkaa ympäri kenttää...

30. Parempia uutisia!

Arskan ontumisen syyksi paljastui revähdys lavassa, ihan niinkuin ajattelinkin. Liikutin sitä pitkään juoksuttamalla käynnissä ja ravissa ja sitten siitä pikkuhiljaa siirryttiin taas ratsastuksen pariin. Aluksi Arska tuntui vieläkin tosi epäpuhtaalta ravissa, laukasta puhumattakaan. Jonain päivänä epäpuhtautta ei huomannut juuri ollenkaan ja joinain päivänä se könkkäs oikein kunnolla. Nyt se kuitenkin on puhdas käynnissä ja ravissa, sekä laukassa vasempaan kierrokseen, mutta oikeaan kierrokseen laukatessa huomaa toisen etusen ottavan vähän lyhyempää askelta. Olen saanut nyt Arskan ollessa kipeänä lainata kahtena maanantaina koulutunnille yhtä kivaa ja erittäin menevää pikkuheppaa, mutta nyt pääsen vihdoin omalla Arskalla sinnekkin ♥

Meillä on myös menossa tässä pieni karvakriisi, nimittäin kun Arska on jo sen verran iäkäs, että se ei enään vaihda talvikarvaa niin nopeasti tai sitten ei vaihda ollenkaan. Senkarva on tällähetkellä ihan järkyttävä, se on kirjava kun papukaija ja se näyttää siltä kuin sitä ei oltais harjattu puoleen vuoteen. Kaulassa, ryntäissä ja jaloissa on tummanruskeaa talvikarvaa ja takapää on harmaata, talvella klipattua talvikarvaa. Ainoat pienet vilahdukset kesäkarvasta näkyvät takajalkojen sisäpuolella, selässä ja päässä. Arska on aina ollut tosi kova hikoilemaan liikutuksessa ja nyt tän karvan takia se hikoilee jo laitumellakin, lämpiminä päininä se on haarovälistään ihan vaahdossa. Oon yrittänyt rastaa sitä karvaa siltä irti jos jonkinlaisella välineellä, esimerkiksi, metallisella hikiviilalla, kumiasualla, harjakivellä, furminatorilla ja magic brushilla, ja parhaiten niistä on ehkä toiminut furminator ja kumisuka. Katselin yksi päivä viime kesänä otettuja kuvia, niin sillä oli jo 22.6 otetuissa kuvissa hieno kesäkarva. Oon miettinyt että pitäiskö Arska klipata, että sen olo edes vähän helpottuis?

Otin eilen kameran mukaan kun hain Arskan laitumelta ja otin siitä pari kuvaa, mutta lopetin kuvaukset aika lyhyeen kun Arskan paras kaveri, 3v andalusiruuna alkoi olla sen verran kiinnostunut mun kamerasta, että siitä hommasta ei enää vaan tullut mitään :D

Mitä sen silmälle tapahtu?

lomamasu...

Arska ja Arskan paras kaveri ♥